Kuusi nimeltä Pertti Sveholm
Elämän tarkoitus on ilo. Mitään muuta kompassia ei oikeastaan tarvitse oman polkunsa löytämiseen. Aika ajoin elämässä on hyvä kysyä, herättääkö tämä tekeminen minussa iloa? Koenko näiden ihmisten seurassa iloa? Sallinko itseni kokea iloa? Suhtaudunko asioihin liian vakavasti? Ilo voi hukkua…
Maalasin eilen
Maalasin eilen. Työ eteni hyvin ja näin että siitä on tulossa kaunis. Tuli tarve laittaa siihen semmosta vähän kalliimpaa kultaa ja paljon laitoinkin – ja sitten se oli ihan pilalla. Oikeasti. Se oli kauhea. Kauniit sävyt hukkui kullan alle ja…
Uuden oven edessä
Näin reissullani Helsingissä tällaisen oven, joka alkoi puhua mulle.Sen puheen myötä toivotan Sinulle menestystä ja rohkeutta omalle polullesi. Kiitos, että olen saanut jakaa ajatuksiani kanssasi. Hyvää uutta vuotta 2020! Katsot uutta ovea edessäsi. Kaikki tiet elämässäsi ovat vieneet sen luo. Ovi…
Mustat linnut leijailivat matalalla
Surutyö on pitkänsitkeää hommaa. Ihan yhtäkkiä sisältä pulpahtaa jotain, mikä toivoo että katsoisin sitä ja antaisin sen synnyttämän tunteen kulkea kehoni läpi. Lapseni isän kuoleman vuosipäivänä 24.11.2019, alla oleva runo lävähtää sisältäni. Hänen lähdöstään on kulunut jo kuusi vuotta. Ja nyt…
Velhon tytär isänpäivän jälkimainingeissa
Näin vähän aikaa sitten unta, että joku sanoi mulle, että mun blogin nimeksi pitäis vaihtaa ‘Velhon tytär’, koska isäni on kuulemma velho. Hahaa. Isäni on kyllä melkoinen velho keksimään kaikenmoisia vimpaimia ja osaa korjata ja rakennella mitä vaan. Mutta nyt…
