Kuvaus
Maalaan intuitiivista taidetta kanavoiden energiaa ja tunnetta. Taiteeni tarkoitus on kohottaa tilan värähtelyä, luoda kertomuksia ja aistien ruokaa, herätellä piilotajuntaa, koskettaa ja synnyttää tunnetta ja ajatuksia sekä muistuttaa siitä, mitä kaikkea on välittömän kokemusmaailmamme ulkopuolella ja mikä mysteeri on tämä ihmisenä elossa oleminen. Voit lukea lisää taidepolustani täältä.
Tämä maalaus muuttaa ilmettään ja muotoaan käänneltäessä. Pystyssä se on kuin koru, mutta vaakatasossa tää on mun lemppari. Näen siinä kultaiset kasvot ja katseen, joka yltää koko universumin halki. Kaarnaveneessä oli enkeli ja paholainen, mutta sitten enkeli pudotti siipensä ja paholainen sarvensa. Siinä tuulessa seisovat enää vastakkain mies ja nainen täydellisessä hyväksynnän tilassa. Aistin avaruususvan keskellä elämän ikuisen tanssin. Vai onko se lentävä matto 🤔
Jotkut tietävät että olen prosessoinut surua viimeiset 10 vuotta. Joskus sitä luulee, ettei mitään ole enää jäljellä surtavaksi, että on jo hyväksynyt ja sukeltanut kaiken sen läpi, mitä tunnettavissa on. Silloin se iskee salakavalasti selän takaa. Tämä oli sellainen hetki. En ollut surullinen kun aloitin, en ajatellut mitään erityistä, mutta sitten Yonan biisi Ghetto lävähti radiosta – ilman sua ilman sua ilman sua tää mun ghetto on harmaa – ja niin portti oli auki.
Eka kerros oli pelkkää valkoista. Itkin, maalasin ja ”puhuin” esikoiseni edesmenneelle isälle mm. siitä, miten epäreilua on, että hän on ikuisesti komea, 32 -vuotias nuorukainen ja minä vanhenen. Jep. Olinpas ihan naurettava, mutta me puhumme kaikesta, emmekä tuomitse toisiamme. 😁😇 Lopulta en enää itkenyt vaan hengitin tätä kaikkea mikä syntyi silmieni edessä ja ihmettelin. Hämmästelin ja tunsin, miten kaikki on kaikesta huolimatta, kuten kuuluu olla. Eivätkä tietyt asiat ikinä kuole.
En tiedä pääsisinkö näihin läpikotaisiin ymmärryksen ja hyväksynnän tiloihin ilman maalaamista. Sivellin kädessä kanavoin jotain, mikä pyyhkii kaiken muun ylitse.
